Heipähei. Ei ihan hirveästi ole kerrottavaa tänään. Tämä sunnuntai ei eroa mitenkään merkittävästi kaikista muista sunnuntaista; herään aikaisin mutta kierin sängyssä aamulla monta tuntia kun ei huvita nousta. Olisi ihanaa jos olisi joku jonka vierestä herätä, vaan ei ole. Sen sijaan nousen sängystä muutaman tunnin pyörimisen jälkeen ja hoidan aamurutiinini ja sen jälkeen istahdan koneelle selaamaan läpi ne samat sivustot mitä eilenkin selailin.

Sain kommentin jossa mua rohkaistiin ja sanottiin että kyllä se siitä, ei se ole vastakkaiselle sukupuolelle tärkeintä että käytänkö vaippoja vai en. Ei varmaan olekaan eikä varmaan olisi jos olisin ollut seurustelusuhteessa pidemmän aikaa ennen kuin joudun takaisin vaippoihin, ei se siinä vaiheessa varmaan haittaisi niin paljoa kun sillä toisella olisi jo tunteita mua kohtaan, mutta tosiasia on kuitenkin se että sinkkumarkkinoilla ei vaippoja käyttävä mies ole kovin haluttua tavaraa. Ei ainakaan niiden keskuudessa, joilla on valinnanvaraa, ja tottahan se on että niitä naisia me kaikki oikeesti halutaan. Masentavaksi menee taas. Outoahan se on että juuri vaippojen käyttö on meidän yhteiskunnassamme niin häpeällinen juttu.  Se on kuitenkin leima heikkoudesta, häpeästä ja tietynlaisesta riippuvuudesta, kun lapsena "kuivaksi oppiminen" on merkki "isoksi" kasvamisesta, riippumattomuudesta ja myöhästynyt vaipoista ulos oppiminen koetaan nolona ja nöyryyttävänä. Sieltä sen uskoisin olevan peräisin, se assosiaatio vaippojen ja avuttomuuden välille elää vahvana meidän alitajunnassamme. Ainakin näin uskoisin.

Siinä onkin selittämistä, että minkä takia parikymppinen poika kulkee vaipat jalassa kylillä. En kyllä ole tietääkseni koskaan jäänyt kiinni "tilastani" vaikka tuskin sitä kukaan kovaan ääneen kuuluttaisikaan jos vaikka huomaisikin että minulla on vaippa. Pelkään kyllä kuollakseni sellaista tilannetta ja sitä pilkkaa mitä siitä seuraisi.. en silti halua rajoittaa elämääni kuitenkaan niin paljoa ettenkö kotini ulkopuolella kävisi. Toki muutaman kuukauden välin on pakko hakea uudet vaippapaketit terveystarvikemyymälästä ja siihen on aina oma kynnyksensä. Pyrinkin ostamaan mahdollisimman monta pakettia kerralla, ettei siellä tarvitsisi kuukauden välein rampata. Myyjät ovat kyllä mukavia ja tietävätkin nykyään jo automaattisesti mitä olen ostamassa eivätkä ole koskaan sen kummemmin ihmetelleet ostoksiani. Se on tietenkin heidän työ ja päivittäin he varmasti myyvät vaippoja useillekin asiakkaille, niin tuskin minä olen niin kummallinen ilmestys. Vaikeinta on liikkeestä poistuminen Tena-pakettien kanssa autolle peläten samalla kuollakseen että joku kiinnittää liikaa huomiota. Järjellä ajateltuna se tuskin ketään kiinnostaa mutta pelko vie silti usein voiton.

Semmoinen päivitys tänään, katsellaan huomenna.

Olin vallan unohtanut tämän blogin, voisinkin yrittää kirjoitella tänne taas ja aloittaa alusta.

Tässäpä kysymys, johon olisi mielenkiintosta saada kohtalotoverien vastauksia ja pohdintaa: miltä maistuu aikuisuuden kynnys vaipoissa?

Itsellä on nimittäin edessä kyseinen tilanne, vaikkei tila välttämättä pysyvä olekaan. Pidätyskyky on todella huono ja vaikka päivä luultavasti onnistuisi ilman vaippoja täysin kuivana, vaatisi se aikatauluttamista ja vessojen lähettyvyydellä roikkumista niin paljon, että ainakin toistaiseksi olen päätynyt käyttämään vaippoja suurimman osan ajasta. Kysehän ei ole mistään muutaman tipan karkailusta, vaan rakon lähes hallitsemattomasta tyhjenemisestä. Tunnen kuuluvani ongelmani kanssa jonkinlaiseen väliinpuotaja-kastiin, koska yleensä karkailuongelmiin vaippoja käyttävät joko pienet lapset tai iän myötä pidätyskykynsä menettäneet vanhukset. Itse olen reilu parikymppinen, nuori aikuinen ja olen tämän vuoden totutellut uudelleen vaippojen käyttöön.

Uskon, että meitä vaippaikäisiä aikuisia on enemmänkin, mutta tämä on ikävä kyllä sen verran vaiettu ongelma, ettei tästä ihan hirveän kovaäänisesti tuolla kuulutella. Muutenhan asiasta voin toki vitsailla niin, että heh, vaippaikä on koko ikä, mutta suurin ongelma on tottakai tässäkin tapauksessa se parisuhde. Kieltämättä haluaisin läheisyyttä ja haluaisin seurustelukumppanin. En vaan koe vaipppoineni olevan naisten keskuudessa kovin haluttua kamaa. Eihän niitä yökerhossa heti tarvitse olla esittelemässä, mutta ennen pitkää asia kuitenkin pitäisi tunnustaa. En ainakaan vielä usko olevani valmis tunnustamaan kenellekkään kasvotusten, että käytön vaippoja, mutta en yksinkään halua olla.

Tuskin tätä blogiakaan kovin moni lueskelee, mutta jospa käytän tätä päiväkirjana itselleni ja se kävisi jonkinlaisesta terapiasta.